Räsymatto luomisesta matoksi
Projektin tarkoituksena on tuoda esille omaa kansallista kutomisperinnettä sekä tutustua toisen maan kudontaperinteeseen. Tutustuminen tapahtuu käyttäen hyväksi erilaista tieto- ja viestintäteknologiaa. Projektissa luodaan ja tuotetaan materiaalia ystävyyskoululle, jotta he voivat tutustua suomalaiseen räsymaton kutomisperinteeseen. Ystävyyskoulu taas tuottaa materiaalia jonka avulla voidaan tutustua heidän kutomisperinteeseensä. Koulut voivat perustaa yhteisen blogin johon voidaan kerätä yhteistä materiaalia. Koulut ja luokat voivat olla käydä keskusteluja esimerkiksi skypen tai twitterin kautta löytääkseen yhteisen aiheen projektin. Koulut voivat kerätä ideakuvia toistensa käyttöön, esimerkiksi luonnosta tai muusta ympäristöstä. Molemmat koulut valmistavat videon tai muunlaisen esityksen jossa he esittelevät maansa kutomisperinnettä. Oppilaat molemmissa kouluissa valmistavat mattoja. Valmiista matoista tehdään yhteinen näyttely blogiin.Tietotekniikan aikakaudella syntyneet lapset oppivat ja opiskelevat erillätavalla kuin aikaisemmat sukupolvet. Nettisukupolven lapset etsivät, käsittelelvät ja tuottavat tietoa itse, kun taas aikaisempi sukupolvi ainoastaan vastaanotti tietoa. Nettisukupolven lapsille tiedon analysointi ja yhdistäminen sekä kriittinen suhtautuminen tietoon on tärkeintä. Nettisukupolvi näkee asiat toisin, eikä aloita aina alusta. Edellinen sukupolvi omaksuu asiat lukemalla tekstin alusta loppuun. Nykyinen sukupolvi on taas kiinnostunut ensin ruudulla olevista kuvista, sitten vasta tekstistä. He hakevat avainsanoilla tietoa ja tarkennuksia sosiaalisesta mediasta. Heidän kykynsä yhdistellä löytämiään asioita on nopeampaa ja tehokasta. Koulun tehtävä on opettaa lapset analyyttisiksi ja kriittisiksi netin tietoihin. (18) Projektissa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon ja laajalti erilaisia tietotekniikan sovelluksia. Oppilaat saavat päättää mitä ja miten. Videoidun materiaalin avulla he voivat palata maton kutomisen saloihin, milloin haluavat. Videota voidaan myös kelata ja siltä voidaan tarkistaa mahdollisia ongelmakohtia. Videoidussa kangaspuiden laitossa ja maton kutomisessa yhdistyvät perinne ja nykyisyys. Sekä kansainvälisyys ystävyyskoulun kautta.
Videoiden tekemisen kautta oppilaat sitoutuvat tekemiseen. Tekemisessä tärkeintä on sosiaalisuua sekä luovuus. Videoiden tekeminen on mielekästä oppimista. Se edistää oppilaiden motivaatiota, sitoutumista sekä itseohjautuvuutta. Samalla he oppivat vuorovaikutus- ja tiimityöskentelytaitoja. (185 – 191)
Tiedonvastaan ottaminen videon muodossa on luontevampaa ja nopeampaa kuin kirjoitetun tekstin. Nettisukupolven lapsi osaa käsitellä tietoa visuaalisessa muodossa, kirjallisena, numeerisena, kuultuna ja nähtynä. Usein tieto rakentuu kaikista näistä elementeistä. Tulevaisuus vaati nuorilta entistä enemmän joustavuutta sekä luovuutta. Luovuus ilmenee kykynä ajatella asiaa aina uudelleen ja uudelleen, kunnes löytyy haluttu ratkaisu ongelmaan. Tulevaisuuden luovuus ei ole sidottu ammattiin vaan kaikki tulevat tarvitsemaan sitä. (19) Oppilaat saavat ja joutuvat käyttämään luovuuttaan videota tehdessä. Miten videosta saa mielenkiintoisen ja ymmärrettävän, niin että ystävyyskoulu voi halutessaan käyttää videota opetustarkoitukseen. Videota voidaan käyttää myös omassa koulussa opetustarkoitukseen. Jos video viedään esimerkiksi käspaikka sivustolle voivat sitä käyttää kaikki.
Ryhmässä tapahtuvassa oppimisessa jokainen ryhmän jäsen tuottaa tietoa. Ryhmässä oppimistä tulee viedä siihen suuntaan, että ryhmässä tehdään aidosti yhteistyötä oppimisen eteen. Oppimisen motivoimisena pitäisi käyttää välitöntä positiivista palautetta. Ryhmässä oppimiseen vaikuttaa myös opetukseen käytetyt välineet sekä opetusmenetelmät(10 – 17). Ryhmässä oppiessaan oppilaat joutuvat säätelemään omaa motivaatiotaan ja oppimistaan, että ryhmä saavuttaa yhdessä asetetut tavoitteet. Toimintaa säätelee siis sisäinen motivatio, mutta myös sosiaalinen paine saavuttaa tavoite (192). Ryhmässä tehtävä video on yhteistoiminnallista oppimista parhaimmillaan. Ryhmän jokaisen henkilön työpanos näkyy videolla.
Opettajan pedagogisella suuntautumistavalla on suuri merkitys siinä miten tietotekniikan käyttö vaikuttaa oppimiseen. Opettajan on otettava enemmän ohjaanan kuin opettajan rooli. Hänen on ymmärrettävä ja hyväksyttävä että oppiminen on muuttumassa. Opettajalla on oltava valmiuksia yhteisöllisten sekä tutkimussuuntautuneiden oppimistehtävien toteuttamiseen, sekä hänen pitää pysytä luomaan avoimia ja linkittyneitä oppimisympäristöjä oppilailleen. Koulussa käytettävien resurssien määrä vaikuttaa myös tietotekniikan käyttämiseen. Näillä kahdella tekijällä kasvatetaan eroja oppilaiden välillä. Ne jotka saavat enemmän opetusta tietotekniikan käyttöön ja käyttävät sitä päivittäin, pärjäävät tulevaisuudessa toisia paremmin. (48 – 49) Meidän tulevina opettajina on hyvä harjoitella näitä tulevaisuuden taitoja jo opiskeluaikana. Oppiminen on paljon muutakin kuin kirjasta lukemista. Opettaminen on muutakin kuin teen näin lausekkeita.
Yhteisissä projekteissa tarvitaan uudenlaisia taitoja oppilailta. Näitä taitoja kuvaa mm.
Norrena & jne. innovatiivisina 2000-luvun taitojen ulottuvuuksia taulukon avulla. (81)
Yhteistoiminta: Oppilaat työskentelevät muiden ihmisten kanssa tehtävän eri vaiheissa
luodakseen yhteisen tuotoksen.
Tiedonrakentelu: Oppilaat luovat aktiivisesti itselleen uutta ymmärrystä analysoimalla ja
tulkitsemalla tietoa aiemmin oppimansa tiedon perusteella. Parhaimmillaan tietoa rakennetaan oppiainerajojen yli.
Tietotekniikan käyttö oppimisessa ja opetuksessa:
Oppilaat käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa tiedon rakentamisee eivätkä pelkästään rutiinitoimenpiteiden tekemiseen. Parhaimmillaan oppimistehtävässä tehdään asioita, joita ei voitaisi tehdä ilman tietotekniikkaa.
Ongelmanratkaisu ja innovaatio:
Tehtävään ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tai opittua mallia. Parhaimmillaan oppilaat valitsevat itse ratkaistavan ongelman ja soveltavat ratkaisua koulun ulkopuoliseen maailmaan.
Itsesäätely : Tehtävä sisältää useita eri vaiheita ja vaatii oppilasta suunnittelemaan itse työtään. Tehtävät ovat parhaimmillaan pitkäkestoisia. Oppilailla on tällöin myös mahdollisuus tietää arviointikriteerit etukäteen.
Taitava kommunikointi:
Oppilas tuottaa tehtävän pohjalta jäsennettyä tekstiä, joka on sidottu teemaan. Tekstissä on väitteitä, hypoteeseja tai päätelmiä. Parhaimmillaan oppilaan tuotos on hyvin jäsenneltyä, yhtenäistä ja tarjoaa teeman kannalta oleellista näyttöä kirjoituksen tueksi.
Samalla Norrena & jne. mukaan oppilaat tarvitsevat yhteistoiminnallista tasojen kriteerit. (83)
4 Oppimistehtävä vaatii yhteistoimintaa muiden ihmisten kanssa luokassa tai sen ulkopuolella ja toisistaan riippuvien tuotosten tekemistä, jolloin oppilaat tekevät tuotoksen yhdessä ja keskustelevat sen sisällöstä ja suunnittelusta.
3 Oppimistehtävä vaatii yhteistoimintaa muiden ihmisten kanssa, mutta oppilaat eivät tee toisistaan riippuvia tuotoksia. Sen sijaan jokainen oppilas tekee yksilöllisen tuotoksen tai oppilaat yhdistävät työnsä siten, että se ei vaadi yhteistä suunnittelua.
2 Oppimistehtävä mahdollistaa yhteistoiminnan muiden ihmisten kanssa, mutta tehtävä ei suoranaisesti vaadi yhteistoimintaa.
1 Oppimistehtävä ei sisällä yhteistoimintaa: oppilaat työskentelevät yksilöllisesti. Jos
yhteistoimintaa ei ole suoraan mainittu tehtävässä, oletetaan, että sitä ei ole.
Näiden kriteerien avulla voidaan selvittää miten yhteistoiminnallisia projektit ovat. Oma projektimme kuuluu neljänteen luokkaan. Siinä päätetään projektista yhdessä ystävyyskoulun kanssa. Molemmat koulut tuovat yhteiselle alustalle ideoita ja videoita omasta kulttuuristaan. Molemmat koulut voivat käyttää yhteisiä tietoja projektissa. Projektista keskustellaan ja siitä järjestetään näyttely. Koko prosessin ajan oppilaat joutuvat olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Kukaan ei voi tehdä yksin mitään. Jokainen oppilas on vastuussa projektin onnistumisesta.
Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisen keskiössä on tietoa rakentava oppilas. Tärkeää on myös se miten oppija oppii parhaiten. Mitkä tavat ja keinot ovat mielekkäitä oppimisen kannalta. (142) Yhteisen projektin kautta oppilas pääsee vaikuttamaan siihen mitä hän oppii, miten ja milloin. Mitä enemmän oppilaalla on vaikutus mahdollisuuksia oppimaansa, sitä paremmin hän oppii.
Teknologian tarkoitus oppimisessa on välittää opittava kokemus muille oppijoille. Kolbin teoria mukaan tieto syntyy kokemuksen, ymmärryksen ja tiedon muovautumisen kautta. (168) Projektissa opitut kokemukset siirretään videon, kuvan ja äänileikkeiden avulla yhteiseen tilaan, jossa ne ovat kaikkien nähtävillä ja kuultavissa. Jokainen oppii omalla tavallaan ja jokaisen oppiminen vaikuttaa toisen oppimiseen.
Lähde:
Kankaanranta, M. (toim.) 2011. Opetusteknologia koulun arjessa.
Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. (verkossa)
